BEUSSILEHTEEN 2012
 
1.     Kuinka päädyitte haku harrastuksen pariin?
 Hannu haluaisi harrastaa myös jälkeä (malikka Tumppi on JK3), mutta nilkka on sen verran huonossa kunnossa, että haku tuntuu nilkassa vähemmän kipeältä. Hannun poliisityössä koirahommeleissa nämä kaksi lajia olivat hyvin tarpeellisia, koska ihmisiä etsittiin koiralla paljon, niin karkuun juosseita rikollisia kuin metsiin eksyneitä henkilöitäkin ja esineitä.. Arja sitten meni siinä mukana tähän hakujuttuun.  Arjalla on MS-tauti joka välillä ”horjuttaa”, joten haku on helpompaa, voi ottaa välillä puista tukea sekä tuomari on aina kisoissa mukana tuomassa vaikka metästä poies.
 Kaikilla koirillamme voi olla ohjaajana kumpi meistä tahansa ja niille on opetettu myös jäljen  perusteet eli jos ohjaaja haluaa vaihtaa vaikka lajia niin sekin onnistuu. Arja teki HK1 Asserilla ja Hannu Adisalla ja sitten vaihdettiin ohjaajaa ja se olikin hyvä ratkaisu.
 
2.    Mitkä ovat mieleenpainuvimmat saavutukset haun parissa?
Asser on  ollut neljänä vuonna Suomen beauceronyhdistyksen paras PK-koira ja Suur-Savon kennelpiirin paras PK-koira kolmena vuonna sekä Palveluskoiraliiton aktiviteettitilaston Ykkönen 2011, jota pidämme suurena saavutuksena Beauceronille, taitaa olla ainoa tällä rodulla saatu.
Rotumestaruus Asserille 2012 ja Adisalle hopea, tuntuvat hyvältä, työ ei ole mennyt hukkaan..
 
3.    Minkälaisia hyviä/huonoja ominaisuuksia teidän kokemuksen mukaan beauceronilla on ajatellen hakua, minkälainen beauceron on hakukoirana?
 
   Beussi on todella nopea oppimaan (myös virheellisen toiminnan).  Kun koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa beussi antaa kaikkensa ohjaajansa eteen. Helppo opettaa, kunhan viettialueet on saatu kohdalleen. Kun beussi on hyvä on se todella hyvä! Haastellinen kouluttaa, alistamalla ei pääse pitkälle. Beussi kehittyy hitaasti ja on parhaimmillaan 4-7 vuotiaana (Asser kehittyi nopeasti 3v. ja KVA) mutta kisaaminen voi jatkua jopa 9 -vuotiaana!
 Kanta on kirjava työskentelyominaisuuksiltaan, joten tietty laji mielessä kannattaa etsiä pentua, joka olisi ominaisuuksiltaan haluamaasi lajiin sopiva. Urokset saattavat olla dominoivia ja vaatia taitavaa ohjaajaa ja apuohjaajaa.Urokset kestävät opetetun asian vaatimisen ja kertaamisen paremmin kuin nartut.Suvun jatkamishalut saavat urokset välillä pois raiteiltaan,mutta niillekin voi opettaa työn teon hajuista huolimatta.  Narttujen kanssa on työskenneltävä ovelammin, ne ovat joskus haluttomampia tekemään töitä.Nartut saattavat olla pidättyväisempiä vieraita kohtaan, mutta eivät arkoja. Nartut ovat muuttuneet yhteistyöhaluisimmiksi ja avoimemmiksi steriloinnin jälkeen, kun suvun jatkamisjutut eivät sekoita päätä.
 On niin yhdistelmästä/vanhemmista kiinni onko beussi avoin, saalisviettinen, taisteluatahtoa löytyy helpommin ja omaako se miellyttämishalua tai työskentelyintoa.Yksilöitähän kaikki koirat ovat ja sama pätee beussiin
 Beussi on   normaalisti koulutettava koira. Ne omaksuvat asiat nopeasti ja helposti, joskus paremmin, kuin muut kouluttamani  rodut, sanoo Hannu. Beussilla ohjaajan miellyttämis- ja palvelushalu on melkoisen hyvä. Tottiksessa olen joutunut kiinittämään huomiota saalispalkkaan. Apuohjaajan kanssa herätelty saaliskäyttäytymistä. Palkkana on ollut pallo, patukka,purutyyny yms.Kun koiran kiinnostus olemassa olevaan palkaan on herännyt olen päässyt kouluttamaan tottelevaisuusliikkeitä palkkaa apuna käyttäen. Noutoliikkeiden opettamisessa olen käyttänyt enimmäkseen sitä Sinistä makkaraa. Kaikilla koirilla on pyritty samanlaiseen koulutusmalliin.Tosin maailman helpoin liike ISTU on vaihtunut joissakin kokeissa seisomiseen. Olen kyllä nähnyt muillakin roduilla samaa ongelmaa. Esineiden etsintä on myös näille helppo opettaa,
 
  Mitä uuden harrastajan kannattaa teidän mielestänne ottaa huomioon?
 
Tiukalla vaatimisella emme ole saaneet hyviä tuloksia. Oikea-aikainen palkkaus on ehdoton ja palkata pitää aina, kun jotain on vaadittu ja koira sen tekee (käsky,kehote ja kiitos).Painimaan ei kannata ryhtyä,ainakaan rangaistusmielessä, nämä kyllä puolustavat itseään ja silloin ihminen on se häviäjä.Saattaa tulla hampaita ja luottamus ohjaajaan häviää. Koiralta voi vaatia vasta parempaa ja parempaa, kun ohjaaja on varma, että koira todella tietää mitä siltä vaaditaan ja johtajuus on selvä.
Koulutusvaihtoehtoja on runsaasti, joten valitse yksi vaihtoehto, jonka sisäistät. Kun olet suorittanut koiran kanssa tarpeeksi toistoja eikä homma onnistu niin on katsottava peiliin, jos vika ei ole siellä niin etsi parempi koulutusvaihtoehto.
Beussi on hyvä harrastuskumppani ja sille saa opetettua asioita nopeasti mutta sitten se vaatii aikaa kypsyäkseen valmiiksi, niin kuin melkein kaikki muutkin. Beussin ollessa ”valmis” ei asioita tarvitse enään koko ajan hinkata vaan se toimii. Jos ei toimi on yleensä ohjaajan ja koiran suhteessa konflikti, jota ohjaaja ei välttämättä tiedosta -se oikeudenmukaisuus, beussilla on pitkä muisti. Tässä kohtaa tulee mieleen Adisan loukkaantuminen siltä vaatiessa, sen mielestä liikaa. Arja kävi tyhjällä hakuradalla tekemässä tyhjiä pistoja ja joutui siinä myös hieman vaatimaan kunnollista suoraa eteenmenoa. Adisa toimi hyvin pallolla palkatessa. Arja ajatteli jotta nythän menee hyvin ja kävi vielä tottiskentällä noudot mielessä. Tasamaanouto ja koira lähtee innokkaasti noutamaan. Luoksetullessa Adisa hidastelee ja sylkäsee kapulan jalkoihin halveksivasti. Silloin Arja tajuaa vaatineensa aivan liikaa, mutta ei onneksi komenna koiraa vaan juoksee poispäin ja koira  lähtee perään ja sieppaa vielä kapulankin mukaan luovuttaen mallikkaasti.
 
Pitää muistaa myös se ettei kaikista koirista tule palveluskoiria. Jos käyttöominaisuuksia koirassa ei ole, ei niitä hyvä ohjaajakaan tee. Olen (Hannu) kuullut joskus, että” kyllähän sinä teet vaikka rukkasesta palveluskoiran, kun oot niin hyvä ohjaaja”, mutta niinhän se ei vaan mene. Olemassaolevia ominaisuuksia voi aina kehittää ja parantaa kouluttamalla. Beusseista (monelta paimen rodulta hävinnyt) löytyy onneksi  vielä paimennustaipumus, ja muitakin harrastusmahdollisuuksia on esim. toko,agility. 
 
4.     Hupaisin sattuma tai joku muu hauska kommellus treeneistä tai kisoista, jonka haluaisitte lukijoiden kanssa jakaa:)
Beussin kanssa sattuu ja tapahtuu. Asserin kanssa alkuaikoina ei tuo naisten haukkuminen meinannut onnistua, kun tytöt on niin ihania ja herrasmies ei naisia hauku. Esineinä olleet hanskat piti nielasta. Maalimiehellä isännän odottelu on pitkäveteistä, joten alustalla makaava kiepautetaan tantereeseen (Asser) ja samassa kokeessa  tullaan maalimiehen lippalakki suussa vastaan (Adisa).
Mutta hauskaa ja antoisaa näiden kanssa on ollut.


KOIRAT LEHTEEN 2014:
 Ikänne?Hannu Myöhänen 61 vuotias, Arja Myöhänen 52 vuotta tuolta löytyy ”paljon” tekemisiämme ja kasvattien tuloksia ym. http://www.myohankennel.com/
- Kuinka kauan olette omistaneet koiria? Hannulla on koiria ollut 30 vuotta, toimi poliisikoiraohjaajana 28 v. Arjalla lapsena cockeri ja 1995 otin saksanpaimenkoiran (Pörri, Novien Wendy) ja 2001 beauceron Sucikan Afrodite ja koiria on tällähetkellä 4 kpl. Arja alkoi kilpailemaan koirilla 2007 .
- Minkä rotuisia koiria teillä on tällä hetkellä? Kertokaa niiden nimet (kutsumanimet + viralliset) ja iät?
“oria”BLACK CARAMBAS ORIANE LE BELLE, BEAUCERON, NARTTU FI21602/12 A/A 0/0   

“asser”MYÖHÄN ASSER BEAUCERON, UROS FIN23605/06, A/A 0/0

“adisa”MYÖHÄN ADISA BEAUCERON, NARTTU FIN23610/06 A/A 0/0

“tumppi” PROWAFFES`DUMLE BELGIANPAIMENKOIRA MALINOIS, UROS FIN50043/04 A/A 1/0

- Mitä koiramaisia harrastuksia teillä on nyt vuonna 2013?
Harrastamme molemmat hakua. Tumpilla on tuloksena siviilikokeista  JK3. Kaikki beauceronit ovat hakukoiria Asser ja Adisa ovat molemmat voittajaluokassa. Orialla Hannu sai tehtyä hyväksytyn BH-kokeen kesällä. Valjakkourheilu on Hannun ja Asserin laji myös. Savonlinnan Kennlkerhossa toimimme koulutusohjaajina PK-lajeissa ja TOKO:ssa. Vedämme myös arkitottelevaisuutta Kerimäen kirkonkylällä maanantaisin.                                                        
- Mitä harrastatte koirien lisäksi - mistä saatte elämäänne positiivista voimaa ja energiaa?
Oikeastaan mihinkään muuhun harrastamiseen ei jää aikaa, koska koirien kunnosta huolehtiminen vie paljon päivän ajasta. Kun Arja käy töissä, koirien lenkittäminen jää Hannulle. Ihmisten ja heidän koiriensa opastaminen ja kouluttaminen on se juttu, mikä antaa voimia ja energiaa. Olemme myös lähteneet ihmisten lemmikkien kadotessa etsintöihin koiran kanssa, viimeksi Adisa löysi karanneen kissan fleksistään orapihlaja-aitaan kiinnijääneenä. Oli kissaparka ollut jo yhden vuorokauden jumissa. Toinen mielenkiintoinen etsintäkeikka: Oltiin Hannun kanssa Hotelli Herttuan terassilla (minä kuskina), kun Hannulla puhelin soi ja siellä pyydettiin tulla etsimään taluttimessa karannutta kissaa Savonlinnaan Adisan kanssa. No mehän lähettiin, haettiin Adisa. Kun päästiin perille nähtiin emäntä hädissään ja verissään pitämässä kissaa kiinni, kissa oli tullut maanitellessa luokse, mutta kiinniottaessa panikoitunut ja purrut omistajaansa. Laitoimme kissan peiton sisään ja rauhoittelimme kumpiakin. Emäntä haki kantokopan ja laitoimme kissan sinne. Tarkistimme emännän vammat, jotka olivat sen verran pahat, että veimme hänet ensiapuun. Kadonneen kissan etsinnät kääntyivätkin sitten ihmisen pelastustehtäväksi. Adisa vaan katseli ihmeissään, kun alta lähti peitto.. Kaksi kertaa kilpikonnan etsintää Adisalla. Ensimmäinen löytyi sitten siältä liinavaatekomerosta. Toista Adisa merkkasi pihavaraston läheltä, mutta konna tuli sitten kotiin omia aikojaan, eli oli ollut lähellä.
- Millainen on arkipäivänne, mitä kuuluu esimerkiksi tavalliseen tiistaipäiväänne?
Aamulla ylös klo 7, koirille aamuruoat sen jälkeen oma aamupala. Kahden tunnin jälkeen koirien aamulenkitys, kesällä uittaminen. Koirat lenkitetään uros+narttu pareissa, elikkä kaksi koiraa kerralla. Reenaamaan lähdemme, jos Arja ei ole töissä noin klo10. Sen jälkeen on ruokatauko ja Hannulla päivälepo. Iltapäivällä koirien lenkitys ja kesällä uitto. Reenata voi iltasella, tiistaisin ei ole meillä kerhon yleisreenejä. Koirat lenkitellään vielä illalla, syötetään ja iltapissitetään. Me katsellaan telkkaria tai tehdään jotain pikkupuuhaa.
- Mitkä asiat ovat teillä koiranpidossa tärkeintä?
Hannu on aina uhrannut paljon aikaa koirien kunnossa pitämiseen, koska hyvässä fyysisessä kunnossa oleva koira jaksaa tehdä töitä iloisena ja mielellään .Meillä koirat ovat ”urheilijoita”.Paljon kuntotreeniä eli ohjaajan ohjaamaa liikuntaa, lajitreeniä, uimista, hyvä ravitseva ruoka ja lepo, niin koira pysyy kunnossa suoriutuakseen vaadituista tehtävistä.Koiran fyysisen kunnon ylläpitämiseen tarvitaan vähintään esim. kaksi puolentunnin pyörälenkkiä päivässä, kisakoiralle kunto-ohjelma laaditaan erikseen. Koirien liikunta, koulutus ja arvostus ovat meillä tärkeää. Koira on meille arvokas työkaveri (varsinkin Hannulla olleet poliisikoirat) sekä kunnonkohentaja. Arjalla on MS-tauti ja koirat ovat olleet liikuntakyvyn ylläpitäjiä taudin oireiden ilmaannuttua. Arja pystyi myös käyttämään työssään Fas-lapsen hoidossa Friidua. Lapsi oli hyvin agressiivinen, mutta koiran läsnäolo auttoi paljon ja Friidu toimi lapsen laumanjohtajana. LIITE afrodite
 laitan liitteenä koiran 10 pyyntöä ihmiselle, joita pyrimme noudattamaan LIITE1
- Millaisia saavutuksia olette kokeneet koirienne kanssa? Mitä niistä itse arvostatte korkeimmalle?
Arja on ylpeä Asserin ja Adisan emällä tekemästään järjestyksenvalvojakoirakokeen läpäisemisestä, sekä samaisella koiralla se valjakkohiihdon pulkkaluokan SM Hannun kanssa
Asser  KVA kolmevuotiaana sekä MVA, on hienoa, että käyttökoira on vielä kauniskin. Asserin kanssa käytiin 2012 Ranskassa virallisessa jalostustarkastuksessa ja se arviotiin jalostusurokseksi COT4. Adisa on MVA ja yhtä ykköstulosta vaille KVA.
Asser on  ollut neljänä vuonna Suomen beauceronyhdistyksen paras PK-koira ja Suur-Savon kennelpiirin paras PK-koira kolmena vuonna sekä Palveluskoiraliiton haun aktiviteettitilaston Ykkönen 2011, jota pidämme suurena saavutuksena Beauceronille, taitaa olla ainoa tällä rodulla saatu.
Rotumestaruus 2011 Asserille ja Adisalle hopea ja piirinmestaruus Asserille 2012 ja Adisalle hopea, tuntuvat hyvältä, työ ei ole mennyt hukkaan..
Asserin kanssa Hannu on menossa viidettä kertaa SM-kokeeseen. Arja oli 2012 SM-kokeessa Adisalla ja se tuntui mahtavalta, että koiran kanssa saavutettiin tulokset, joilla SM-kokeeseen voi ilmottautua.

- Kuinka usein nykyään harjoittelette? Mitä lajeja?
Koiralla on harjoiteltava oikeastaan päivittäin ja kaikki koiran kanssa oleminenhan on harjoitusta. Varsinaisesti ei ole pakko lähteä reenaamaan, vaan kaikissa tilanteissa voi tehdä esim. tottelevaisuutta, esine-etsintää ym. koiranhallintaa. Näillä vanhemmilla koirilla, jotka ovat paljon kilpailleet ei niin paljon reenata, koska pelkkä taitojen ylläpito ja tarkistus riittää ja aikaisemmin tehtyjä koulutusvirheitä ei enää lähdetä korjaamaan. Nuorempaa päivittäin, jotain pientä . Nuorempikin osaa tottelevaisuusosuuden kaikki osiot, mutta henkilöhakua ja esine-etsintää pitää reenata vielä paljon


- Kuinka paljon kilpailette nykyään vuosittain? Missä lajeissa?
Parit kolmet hauku-kokeet vuosittain ja tänä vuonna piirinmestaruudet sekä Asserilla SM-koe sekä valjakkohiihtoa. Adisalla vielä Tokoa kunhan se yksi ykköstulos PK-kokeessa saataisiin Tokon avo-luokka tuntuu koiraa hieman sekoittavan, joten en reenaa niitä yhtä aikaa. Nuoremmalla pitäisi aloittaa haku-kokeet.
- Millaisia tavoitteita teillä on tulevaisuuden suhteen?
Adisalla vielä tokoa ja PK-kokeita, jälkeä on aloitettu herättelemään Adisan muistojen onkaloista ja alkaahan se sitä ajamaankin , Asserilla PK-kokeita ja valjakkohiihtoa, alkavat olemaan jo iäkkäitä, joten tämä ja ensivuosi olisi vielä ehkä aktiivisia koevuosia PK-puolella ja sitten voi tokoilla. Orialla sitten aloitettava tänä vuonna tuo koetaival (hakua ja valjakkohiihtoa)
- Millaisissa porukoissa treenaatte?
Savonlinnan Kennelkerhon jäsenten kanssa harrastamme ja heissä on tokon, jäljen ja haun harrastajia. Tuntuu vain pienenevän tämä harrastajaporukka palveluskoira lajeissa  vuosien myötä, emme vain ymmärrä minkävuoksi, vaikka sääntöjäkin rukataan helpottamalla. Ihmiset eivät ole enää niin pitkäkestoisia harrastamaan koiriensa kanssa, kun tuntuu että tuloksia pitäisi tulla harjoittelematta, koirathan eivät koneita ole, vaan niiden kanssa pitäisi tehdä hommeleita. Jo sen takiakin että itse opit ja koira oppii. Mitään ei kuitenkaan saa ellei töitä tehdä. Välillä tuntuu myös siltä ettei kestetä, että joku ohjaa, vaan tiedetään itse mitä tehdään ja jos ei onnistu on se koiran syy tai sitten sataa, on kuuma, itikoita, liikaa häiriötä tms. Meidän porukka on onneksi sellaista että sanotaan suoraan ja keskustellaan koulutuksesta.
Toko ja agility kiinnostavat monia, metsään ei moni halua, mukavuus ennen kaikkea


- Mikä koira on ollut teille rakkain ja tärkein? Miksi?
Arjalle varmaankin tärkein koira on ollut saksanpaimenkoira Pörri, se oli minulla silloin kun sairastuin MS-tautiin. Se oli se koira joka laittoi liikkumaan, vaikka vasenpuoli oli hyvin heikko. Koira oli aina vierellä tukemassa. Sitä oli pakko viedä lenkille vaikkei olisi pystynytkään, oli pakko jaksaa kävellä. Kaikki koirat ovat tärkeitä omalla tavallaan, vaikka niitä on nuinkin paljon, ovat ne yksilöitä.Hannu on pitänyt kaikista koiristaan on se ollut sitten työ- tai harrastuskoira, kaikkiin on paneuduttu samalla intohimolla ja päämääränä toimiva työ- tai harrastuskoira.

- Kertokaa koirienne ikimuistoisimpia koe- tai kilpailutuloksia
Asserin ja Adisan emä Friidu (sucikan afrodite)oli sellainen helikopteri, jotta oksat pois, kun se pääsi hakumetsään. Viuh ja 300metrin päästä ensimmäinen maalimies, Hannu ja tuomari pikataipaleelle ja takaisin.. 8minuutissa koko rata ja kaikki maalimiehet. Huhhuh sanoi tuomari..Friidu oli myös valjakkohiihdossa SM-kisoissa pulkkaluokassa 2005, pulkka oli kolmatta kertaa koiralla ja kisa ensimmäinen. Sieltähän se Suomenmestaruus tuli ja maalisuoran aidat..pulkan suksi irtosi, mutta koira vaan veti aidan, pulkan ja hiihtäjän maaliin. Taistelutahtoinen narttu.
Kerran oli kova tuuli ja lunta satoi kokeessa henkilöhaussa, ilmaisu ei kuulunut meille huonokuuloisille ohjaajille. Maalimiehellä haukkuessaan koiralla  isännän odottelu oli pitkäveteistä, joten alustalla makaava kiepautetaan tantereeseen (Asser) ja samassa kokeessa  tullaan maalimiehen lippalakki suussa vastaan (Adisa). Kumpikin kumminkin sai tuloksen tais olla riipinraapin kolmostulokset  ja se oli hieno juttu.
Yhdessä kokeessa Arja nyrjäytti nilkkansa 100m jälkeen voittajaluokan henkilöhaussa, mutta jatkoi kuitenkin kengännauhojen kiristyksen jälkeen, esineruutu meni hyvin ja tottiksessa jalka oli turvoksissa ja kipeä, mutta suorittivat kuitenkin ja kokeessa saivat ykköstulos Adisan kanssa. Kenkä otettiin vasta kotona 10 tuntia tapahtumasta ja alkoi kylmällä hoito, pari viikkoa meni paranemiseen. Adisan valjakkohiihtoura on myös nähty, rouvaa ei kiinnosta pätkääkään, onhan se ollut mutta aikaa meni aika paljon. Hannun kanssa olisi varmaan juossut, mutta vieraan kanssa antoi ymmärtää, että hiidä sinä, minä kavelen vaikka suksien kannoilla. Friidu, Asser ja Tumppi ovat olleet kaikki virkakoieirn valjakkohiihtokilpailuissa mukana ja ovat kotiintuomisena saaneet mestaruuksiakin.
.
 
- Kertokaa parhaita muistoja harjoituksista
Tässä kohtaa tulee mieleen Adisan loukkaantuminen siltä vaatiessa, sen mielestä liikaa. Arja kävi tyhjällä hakuradalla tekemässä tyhjiä pistoja ja joutui siinä myös hieman vaatimaan kunnollista suoraa eteenmenoa. Adisa toimi hyvin pallolla palkatessa. Arja ajatteli jotta nythän menee hyvin ja kävi vielä tottiskentällä noudot mielessä. Tasamaanouto ja koira lähtee innokkaasti noutamaan. Luoksetullessa Adisa hidastelee ja sylkäsee kapulan jalkoihin halveksivasti. Silloin Arja tajuaa vaatineensa aivan liikaa, mutta ei onneksi komenna koiraa vaan juoksee poispäin ja koira  lähtee perään ja sieppaa vielä kapulankin mukaan luovuttaen mallikkaasti. Asserin kanssa alkuaikoina ei tuo naisten haukkuminen meinannut onnistua, kun tytöt on niin ihania ja herrasmies ei naisia hauku. Esineinä olleet hanskat piti nielasta, suolan avulla on saatu pois, eivät vaan ennättäneet tuomarille säädetyssä ajassa. Nuorelle koiralle otettiin ensimmäisen kerran maassa makaavan maalihenkilön ilmaisua, koira olikin iloissaan löytäessään, mutta ei tajunnut, että pitää ilmaista se vain nuoli kasvot ja kävi kyljelleen makoomaan kaveriksi. Aina sattuu ja tapahtuu reeneissä ja kun ollaan eläimen kanssa tekemisissä sekä ”viisaan” ihmisen.. Kerran myös sattui sellainen tapaus, jotta hannu ohjasi maalimiehen metsää ja sanoi, ettei saa tulla mehästä pois ennen kuin koira löytää. Harjoitukset menivät hyvin ja viimeisenä koirana oli Friidu, joka teki upeaa ilmaisua, joka oli Hannun mielestä aivan väärässä suunnassa. Hän lähti juosten katsomaan ja palasi sitten yhden sadattelevan henkilön kanssa, joka kiitollisena kiitteli Friidua ”no onhan teillä sentään edes yksi hakukoirakin, perhana , kun loppu tupakatkin, mutten uskaltanut poiskaan lähteä”

- Kuinka käytännössä järjestelette treenit, kun molemmat kilpailevat samojen koirien kanssa? Kertokaa tästä "kolmen kimpasta" :-) Mitä erityistä huomioitavaa tästä seuraa? Onko käskykielessä jotain erityistä tms.?


Välillä tuntuu, että kimppa on vähän useammankin kanssa. Kaikilla koirillamme voi olla ohjaajana kumpi meistä tahansa ja niille on opetettu myös jäljen  perusteet eli jos ohjaaja haluaa vaihtaa vaikka lajia niin sekin onnistuu. Arja teki HK1 Asserilla ja Hannu Adisalla ja sitten vaihdettiin ohjaajaa ja se olikin hyvä ratkaisu. Asser oikeastaan lopetti palvelemasta Arjaa löydettyään kuolleen teerin metsästä, sen jälkeen se oli egoltaan äijä ja alkoi tekemään miesten juttuja ja Arja oli mitätön.  Hannu myös koulutti ja kilpaili näiden koirien emän voittajaluokkaan, kun Hannu alkoi kilpailemaan Asserilla minä kilpailin Friidulla (Sucikan Afrodite), hieman myöhemmin kouluteltiin Adisa (hieman vaikea koira kouluttaa, koska ei ole miellyttämishaluinen). Oikeastaan Hannu on kouluttanut nämä  kaikki koirat ja sitten vain säädetty ne myös tekemään hommia minulle. En ole niin kauan kouluttanut koiria, kun Hannu, mutta olenhan tässä aika kovassa koulussa ollut. Itkua ja hammastenkiristystäkin on ollut ja lähinnä minulta. Oppimisessa on oltava nöyrä, kun kokenut opettaa. Jossain vaiheessa kokeissa ohjaamani koira kuunteli Hannun käskyjä ja painautui esim maahan, kun hannu käski omaa ohjaamaa koiraa, mutta nykyään koirat kuuntelevat sitä, joka ohjaa. Käskykieli on kaikille sama, ei tarvii muutella, koska käskyn merkitys pitäisi jokaiselle koiralle olla opetettu, sanoo sen kumpi vaan.


- Mitä eri tehtäviä koiraharrastuksessa teillä on?
Hannu kuuluu Savonlinnan Kennelkerhon hallitukseen ja toimii PK-vastaavana sekä koulutusohjaajana,talvella valjakkohiihto myös,  kortillinen koetoimitsija. Arja on kortillinen koetoimitsija, - toko koulutusohjaaja sekä - pk-koulutusohjaaja, Arja hoitaa myös kerhon kahvilatoiminnan. Kerhossa toimimme kouluttajina Pidämme ns Kerimäkitreeniä siellä tehdään ryhmätottelevaisuutta http://savonlinnankennelkerho.net/albumi/vuosi2012/kerimaki-treenit/   Ja sieltä keräillään koirakoita jatkamaan koiran koulutusta tietoja syventämään lähelle kotiamme  Kopurin metsiin ja pellolle, jossa myös PK-kokeita järjestämme.

- Olette olleet koiraharrastuksessa mukana jo kauan. Kuinka harrastuskenttä on tänä aikana muuttunut?

Tämä alue on Hannun vastattavaa…luulisin, että hän kaipailee aikaa, jolloin myös miehiä oli enemmän tämän harrastuksen parissa. Koirahan ei ole muuttunut mihinkään, ainoastaanmonen ihmisen käsitys koirasta ja sen oppimisesta on ja sillä nykyään myös erilaiset koirankouluttajat ansaitsevat elantonsa. Ennen koira oli työläinen, metsällä, paimentamisessa, vahtimisessa ja jos se ei siihen kyennyt se poistettiin, koska ruokaa ei kaikille riittänyt.Tällähetkellä on kaikenlaista eläimen inhimillistäjää, koira on peto ja laumaeläin, jonka tarkoitus on nousta laumassa mielistelemällä, tappelemalla ym. siitä ei kaveria oikeastaan pysty saamaan, koira on eläin. Koiran palvelushalua palkan avulla voidaan käyttää hyödyksi, jotta saadaan se tekemään ihmisen haluamat ”temput”
Kansallisten lajien esim. tottelevaisuus on muuttunut huomattavasti, koska pois ovat jääneet ryhmäliikkeet, jotka tekivät sosiaaliseksi koiria toisiaan kohtaan. Käskystä haukkuminen, ryömiminen, tikapuut ja hyppyesteet ovat muuttuneet. Ennen suojelu oli kansallinen laji ja säännöt sen mukaiset ja sen ajan suojelukoirista oli enemmän hyötykäyttöä.  Nykyään sosiaalisia koiria on vähemmän, koska ryhmissä ei reenailla.Otetaan yksitellen, silloin aikaa menee paljon.
Nykyisin vaaditaan suoritukseen voimaa,  nopeutta. Tuntuu, että koiran pitäisi suorittaa vielä nopeammin ym. Mia Skogsterin artikkeli oli mielestämme hyvä ja kuin laulun sanoin ”kun mikään ei riitä”….

- Oletteko jääneet kaipaamaan jotain aikoja tai jotain ihmisiä?
Arja kaipaa aikoja kun Hannu oli vielä töissä ja komiat poliisit ja rajavartijat kävivät reenaamassa meillä. Onneksi heitä näkee vielä virkakoirien valjakkokisoissa J Hannu taitaa kaivata aikaa, kun harrastajakunnassa oli paljon miehiä. On myös harmi, että poliisin partiokoirien Suomenmestaruuskisat ovat jääneet pois ja samoin Pohjoismaiset kisat. Hannu kilpaili monina työvuosinaan näissä kisoissa ja menestystäkin tuli Savonlinnan poliisilaitoksella syötiin usein mitalimansikkakakkua. Varsinkin entiset työkaverit muistelevat usein hyviä vanhoja aikoja esimerkiksi malikka pois kotto clip saavutti paljon tuloksia http://www.myohankennel.com/index.php?page_id=3277  Pohjoismaissa kierrellessä tapasi myös mielenkiintoisia tuttavuuksia.

- Mitä koirat antavat teille? Mitä ne saavat teiltä? Hannu on tehnyt koirien kanssa paljon. Työkoira on hänelle ollut se koiran pääasiallinen tehtävä ja työkoiran kouluttaminen hänen tehtävänsä ja saada koira luotettavaksi ja kestäväksi työkaveriksi. Koira on pelastanut hänen henkensä ja monen muun hengen arvokkaan hajuaistinsa käyttökyvyllä ym.
Arjan sairastuttua MS-tautiin yksi tärkeimmistä kuntouttajista oli koira. Lasten isästä erottuaan koira antoi lohtua ja lapsille turvaa.Koiran läheisyys on parantavaa laatua olevaa…Hannun tavatessani koira alkoi antaa myös toisenlaista merkitystä työkoirana ja harrastuskoirana, ei pelkästään lemmikkinä. Koirat antavat paljon elämään sisältöä, välillä vähän liikaakin (koiria). Koirathan saavat meiltä ruokaa, liikuntaa, koulutusta (ne eivät mielestään sitä tarvitse), läheisyyttä ja hyvän fyyfisen peruskunnon…. tämä on vaikea kysymys…

- Millainen on mielestänne ihanneluonne harrastuskoiralle? Entä millainen on haasteellisin?
Hyvästä harrastekoirasta löytyy miellyttämishalua, saalisviettiä, nöyryyttä, työskentelyintoa, rohkeutta sekä hermoja. Harrastekoirien pitää olla  sosiaalisia niin ihmisiä kuin toisia koiriakin kohtaan, turha egoilu pois ja se onnistuu kouluttamalla.
Ja haasteellisempi on tietysti se jolla edellä mainittuja asioita ei ole esimerkkinä Myöhän Adisa, joka ei ole ollut miellyttämishaluinen nuorempana, nyt alkaa pikkuhiljaa haluta miellyttämäänkin.Fyysinen kunto vaikuttaa luonteeseenkin.Agressiivisuuden osoittaminen ihmisiä tai toisia koiria kohtaan on myös haasteellista, koska pitää miettiä, miksi se koira on vihainen. Kokemuksemme mukaan tällaisella koiralla on yleensä ollut jokin fyysinen sairaus/vika, jota se yrittää peittää toisilta olemalla agressiivinen  ”hyökkäys on paras puolustus”. Vaihtoehtona agressiivisuudelle on myös johtajan puute ja johtajan pitää olla ihminen, eikä vain ruokkija.
 


- Mitä hauskoja sattumuksia mieleenne tulee vuosien varrelta koirien kanssa  puuhailuista (teille tapahtuneita tai näkemiänne)?Olemme etsineet koiriemme kanssa  kadonneita  kilpikonnia, kissoja ja koiria . Varsinkin Adisa on erikoistunut näihin etsintöihin rauhallisuutensa ja huomaavaisuutensa (ei hökellä) takia. Ihmisiltä putoilee esineitä ja niitäkin lähdemme etsimään, belggari on siinä hommassa kunnostautunut jo poliisikoirana ollessaan, nyt eläkkeellä ollessaan se on etsinyt mm. kännykän ja aseen..Villieläinten kohtaamisia on tullut useita karhut käyvät säännöllisesti lähellä ja koirat kertovat kyllä nallen käynneistä. Parhaita kohtaamisia on ollut: Friidu meinasi, jotta laitetaanpa kurki liikkeelle näyttävästi, Hannun  varoittelusta huolimatta koira säntäsi kurkea kohti, mutta lintuhan ei väistänyt vaan käänsi siivet hyökkäysasentoon saaden Friidun ryntäämään hätääntyneesti äännellen Hannun selän taakse ja sen jälkeen vain aina mulkoili kulmiensa alta pellolla astelevia lintuja, pienemmät sitten saivatkin kyytiä…Friidu myös tykkää syödä hiiripaistia, vaikka kuinka yritetään kieltää. Parasta oli kun koira sai hiiren kiinni ja häntä roikkuu vielä suupielestä ja yritän saada koiran irroittamaan käskystä, Friidu pyörittelee silmiään , kuin sanoen eimhullamitäänoo, vaikka hiiren häntä roikkuu suusta, ja samalla nielasee…Friidun poika Asser on äärimmäisen ystävällinen kaikille kohtaamilleen villieläimille, niin kuin kotieläimille. Asser on tavannut majavan, yrittäessään mennä moikkaamaan majava oli ollut hieman erimieltä  suhissut ja sähissyt. Supikoiran pennut Asser tapasi myös ja ne olisi olleet niin ihania Asserin mielestä, mutta pennut eivät ymmärtäneet ja huusivat aivan hirveesti pelosta.

- Millainen on ihannekoiranne, mitkä ominaisuudet siinä yhdistyvät? Uskotteko, että ihannekoira on mahdollinen jalostuksellisesti saavuttaa?
Kaikki koirat ovat olleet omalla tavallaan ihannekoiria, ne ovat täyttäneet tehtävänsä, johon niitä on käytetty. Hannun työkoirat ovat toimineet koulutuksensa saamalla tavalla työtehtävissä ja harrastuksissa. Koirien fyysinen kunto on rakennettu (koirien rotu ja rakenne ovat olleet sopivia) tehtävien suorittamiseen pystyväksi.
Jalostus:
On niin yhdistelmästä/vanhemmista kiinni onko koira avoin, saalisviettinen, taisteluatahtoinen ja omaako se miellyttämishalua tai työskentelyintoa.Yksilöitähän kaikki koirat ovat
Pitää muistaa myös se ettei kaikista koirista tule palveluskoiria, mutta saattaa tulla se ihannekoira, johonkin muuhun tehtävään. Jos käyttöominaisuuksia koirassa ei ole, ei niitä hyvä ohjaajakaan tee. Olen (Hannu) kuullut joskus, että” kyllähän sinä teet vaikka rukkasesta palveluskoiran, kun oot niin hyvä ohjaaja”, mutta niinhän se ei vaan mene. Olemassaolevia ominaisuuksia voi aina kehittää ja parantaa kouluttamalla.
Arvostamme koetuloksen tehneitä koiria ja valitsemme sellaisten jälkeläisiä, koulutettavuus periytyy koetulokset eivät.
 
 Palveluskoiralehdessä 2. 2011  Pentti Mattssonin artikkeli Koira ja yhteiskunta. Hän on hyvin sanonut:
”Palveluskoirilla yhteiskuntakelpoisuus tarkoittaa myös sitä, että niillä on myös yhteiskunnan käyttöön soveltuva käyttöominaisuus. Jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa täytyy muistaa, että käyttöominaisuudet on jalostettu rotuun, eivätkä ne säily ellei niistä pidetä erityisesti huolta.Rotumääritelmä ja yhteiskuntakelpoisuus on ymmärretty väärin, jos jalostamme rotuun seurakoiraominaisuudet”
Eli pentuetta suunnitellessa katsomme vanhempien käyttötuloksia, terveyttä ja luonnetta. Luonnetestit eivät ole mittarina, ne ehkä antavat johonkin suuntaan tietoa, käyttötulokset ovat selkeämpiä, koska silloin koira on koulutettavissa oleva.

- Millaiselle ihmiselle voitte suositella rotuanne / millaiselle ette?
Jokaisen tällaisen koiran ottavan pitää miettiä, että koira on huolehdittavana ainakin 10v>>ja siitä vielä eteenkinpäin ja koiran pitää saada liikkua paljon ja varsinkin näin iso rotu, kuin beauceron on.Ihmisenkin pitää olla melkoisen liikkuvainen. Beauceron on aktiivinen koira, jolle pitää antaa työtäkin, kaikki kansalliset lajit onnistuvat (aika vähän on kansainvälisissä FH ja IPO lajeissa)pelastus, sekä toko ja agility, valjakkohiihto ja ym. valjakkolajit sekä paimennus on myös vahvana mukana edelleen tässäkin rodussa, Adisan pennuista on testattu paimeneksi 7 ja se toimii itsekin lampailla mukavasti. Yksi Adisan pennuista toimii lehmätilalla paimenkoirana. Pentuja ”myytäessä” omistajavalinnat ovat tarkkaa työtä. Pennut Hannu testaa vanhalla  valinta testillä.Pennut testataan sokeina ja testin tulos antaa osviittaa siitä, millainen koiran pitäisi olla 2 vuotiaana. Kukaan ei oikeastaan pääse valitsemaan pentua suoraan itse, vaan me valitaan koira sopivalle ohjaajalle.Välillä menee jokin pieleen (monelle on yllätys että pentuaikana pitää opettaa paljon asioita) ja me ostetaan koira sitten takaisin ja uudelleen sijoitetaan. Beauceron ei ole malikka tai sakemanni, vaan viettiominaisuuksiltaan hieman matalampi, joten viettipommin haluavat saavat edelleen ottaa em.rodut. Jos vaikeuksia ilmenee, pyrimme käymään omistajien luona ja auttamaan opetuksessa, kerran vuodessa pidetään kasvattajapäivä ja meille saa tulla koska vain treenaamaan.
- Palvelevatko koiranäyttelyt tänä päivänä mielestänne jalostusta? Käyttekö itse aktiivisesti koiranäyttelyissä?
Onneksi meidän rodussamme ei ole käyttö- ja näyttelylinjaisia erikseen ja tämä saattaa vielä pelastaa nuo Pentti Mattssonin sanojen tuoman viisauden, eli ” käyttöominaisuudet on jalostettu rotuun, eivätkä ne säily ellei niistä pidetä huolta”. Meille  käyttöominaisuudet ovat tärkeitä, mutta koiran hyvä rakenne auttaa kestämään myös työ- ja harrastekäytön. Onneksi näyttelyissä on vielä käyttöluokka, joka antaa mahdollisuuden pieniin väri ym.kauneusvirheisiin. Asser on  Suomen käyttövalio sekä Suomen muotovalio sekä Ranskassa rodun virallisessa jalostustarkastuksessa hyväksytty jalostusuros. Adisa on Suomen muotovalio ja yhtä ykköstulosta vailla käyttövalio. Elikkä hyvän ulkomuodon omaavia käyttökoiria. Me emme ole näyttelyihmisiä. Käymme näyttelyissä ja juuri sen verran, kun tarvitaan, jos koiralla on mahdollisuuksia serteihin, niitä ”metsästellään” ja siihen käyttötulos niin MVA napsahtaa, edelleen olisimme halunneet että siihen vaadittaisiin tulos palveluskoiralajin avoimesta luokasta, mutta nyt siihen riittää tulos alokasluokasta.
- Pitäisikö muiden harrastustulosten palvella jalostusta? Jos pitäisi, minkä lajin?
Kennelliiton jalostustietojärjestelmä on melkoisen kattava tulosten puolesta, mutta haluamme aina nähdä koiran, jota jalostukseen ajattelemme sekä vanhemmat ja hieman pitää testatakin. Nyt jalostusnetistä saa tietoa paimennuksestakin (tuli tämä kaikkien rotujen paimennuskoejutska Suomeenkin (kaverini Sinikka Kumpusalmi-Kankkunen teki suuren työn saadakseen sen tänne) Valjakkohiihtotuloset näkyvät myös nykyisin, kunhan ne ovat palveluskoiraliiton kokeet. VUL.n puolelta pitäisi myös saada puhdasrotuisten koirien tulokset näkyviin, mutta heillä kun sallitaan x-rotuisetkin, niin se ei palvele kennelliiton ajatusmallia, mutta voishan ne puhdasrotuisten tulokset laittaa erikseen. Onneksi VUL-porukat käyvät palveluskoiraliiton kokeissakin hiihtämässä. Pulkkaluokat olisivat se kuninkuusluokka, jossa jyvät eroteltaisiin akanoista, myös jalostuksellisestikin.. Sucikan Afrodite oli SM05 pulkkaluokassa.
- Haluaisitko antaa julkista kiitosta (tai kannustusta?) jollekin koiraharrastajalle? Tässä saa halutessaan antaa positiivisten palautteen kulkea... :-)
Haluamme kiittää kaikkia ihmisiä, jotka ovat olleet mukana koiratoiminnassa kanssamme.Yksin ei kukaan tuloksia saa tehtyä, vaan ympärillämme oleva yhteisö antaa sen harrastamismahdollisuuden ja tuen. On hienoa saada jakaa kokemuksia, saavutusten tuoman tyytyväisyyden ja ehkä myös pettymyksen karvaan kalkin aiheuttamat tunteet.
************************************************
Hannulle spesiaalikysymykset:
- Millaista oli työskentely koirien kanssa poliisina?
Voisi vastata yhdellä sanalla . Mielenkiintoista. Työskentely ei tapahtunut pelkästään oman piirin alueella vaan koko läänin joskus myös kauempanakin, virka-apua annettiin  etsinnöissä , voimankäytössä. Koiranohjaaja ei ollut sidottu niin paljon normaaliin kenttätyöhö . Koiranohjaajilla oli kerran kuussa oman läänin harjoituspäivä joskus kaksi ja keväisin viikon harj.päivät, nämä ja erilaiset komennukset eri puolelle Suomea toivat väriä normaaliin päivärutiiniin. Työvuoron aikanakin oli huolehdittava kaverista, varsinkin alku-aikoina kun autoissa ei ollut ilmastointia ja kesät kuumia tuli katsoa tarkkaan ettei kuumuus tee vahinkoa työkaverille (koira). Onneksi Savonlinnan järvet ovat puhtaita ja koirat voivat viilentää itsensä pienellä uimalenkillä, tulihan sitä itsekin käytyä koiran kaverina, joskus. Ulkoilutukseen ei tarvinnut koirapuistoja vaan maastot olivat vapaasti käytössä, jos oli luppo-aikaa voi tehdä pikku jäljen tai esineruudun ja näin pitää koiran motivaatiota työtehtäviin  eli työ-aikakin oli mukavaa puuhastelua ( välillä ). Olen omalla kouluttamallani työkoiralla suoriutunut erilaisista työtehtävistä, jotka poikkeavat partiotoiminnasta esim.kadonneen etsinnät  kpl, rikollisten-, huumausaineiden-, esineiden-, kadonneen etsintään osallistuin koira – urani aikana yli 90 kertaa  . Parasta tietysti oli , kun koiran avulla kadonnut löytyi hengissä  , tilastojeni mukaan ainakin kymmenen henkilöä olisi menehtynyt ellei ohjaamani koira olisi heitä löytänyt . Useita henkilöitä löytyi hyvässä kunnossa tosin heillä ei ollut sijainnistaan mitään tietoa . Monesti tuli mieleen mitä yhteiskunta säästää kun sillä on toimivat poliisikoirat ja niitä on riittävästi . Jos aina pitää hälyttää Helikopteri ja vapepa sekä muodostaa etsintäorganisatio niin hintansa on silläkin , kannattaisi varmaan laskea kumpi tulee halvemmaksi koira vai kopteri ? Joskus tuntui, että on saanut tuplapalkan kun koira on toiminut opetuksen mukaisesti ja tehnyt työnsä hyvin .
- Miten poliisikoirien koulutus eroaa siviilipuolen koulutuksesta?
Partiokoiralle opetetaan tottelevaisuus, jäljestys, henkilö-etsintä, pienoisesine-etsintä ja esine-etsintä, voimankäyttö (suojelu ) ja erikoisetsintä huumeelle tai räjähteelle.Tottis ja jälki eivät juurikaan eroa, samat menetelmät kuin siviilikoirille. Henkilö-etsinnässä koira opetetaan toimimaan ja pitämään etsinnän aikana kuonokoppaa. Esine-etsinnöissä koirille opetaan passiivinen ilmaisu, tämä siksi ettei mahdolliset todisteet häviä. Huume ja räjähde – etsintäähän siviilikoirilla ei ole. Voiman käyttössä kohteena on ihminen ei pelkkä suojahiha ja siksi   koiralla täytyy olla hyvä hallittavuus. Poliisikoira saa purra vasta kun se on saanut ohjaajalta käskyn hyökätä tai jos ohjaajaan kohdistuu hyökkäys. Ei voi ajatella, että koira itse päättää kenen päälle ja milloin hyökkään. 
 Millainen on ominaisuuksiltaan hyvä poliisikoira?
Viettialueet on oltava kohdallaan, rohkea, sosiaalinen, miellyttämishaluinen ohjaajalleen ja itsenäiseen työskentelyyn pystyvä. Rakenteeltaan hyvä eli terve.
- Miksi malinois on kiilaamassa saksanpaimenkoiran ohi poliisikoirana? 
Malikan viettialueet ja rohkeus tulevat esille nuorempana paljon selvemmin jolloin niiden koulutus voidaan alkaa aiemmin. Työ-ikä alkaa nuorempana .  Hyvä sekä terve sakemanni täyttää myös nämä osa-alueet joskin tuntuu ettei niitä tällä hetkellä ole tarpeeksi saatavilla .
- Mikä on ollut tiukin paikka, johon olet joutunut koiran kanssa? Hankalia tehtäviä oli runsaasti ja niistä selvittiin hyvin hyvän partiokaverin ja koiran kanssa . Yksi jäi pysyvästi mieleeni , olimme Holopaisen Pentin kanssa etsimässä aseistautunutta Kotirauhan häiritsijää joka pakeni poliisia . Pihapiiristä Pentin ohjaama koira sai jäljen jota seuraamalla saavuimme pressulla peitetyn halkopinon luo . Koira merkkasi kohteen olevan pressun alla . Pentti nykäisi pressua sivuun jolloin näimme kohteen , samalla istuva mieshenkilö aikoi tarttua vasemalla puolen olevaan haulikkoon . Minä tartuin molemmin käsin hänen käteensä , samalla kuulin Penan huutavan pudota puukko , vilkaisin Penaan ja huomasin hänen pitävän miestä ranteesta . Penan tuntien totesin itselleni , hoida vaan oma kätesi . Hetken päästä mies oli raudoissa ja tilanne ohi . Penttiä on kiittäminen , sillä en olisi ennättänyt torjua iskua .
- Koira on tehokas ja toimiva voimankäytön väline. Mutta säälittääkö paatuneen poliisin sisintä, kun rosmon kiinniottotilanteessa koira on täydellä otteella lihassa kiinni? :-) Joskus harmitti , miksi henkilö ei totellut annettuja käskyjä ja ohjeita vaan omalla toiminnallaan pakotti lähettämään koiran kiinni . Harjoituksissa sattui joskus vahinkoja itsellekin , koiran puru sattuu eikä se kohdistu aina vain käteen .
- Millaisia legendaarisia suorituksia tiedät poliisikoirien tehneen - esimerkiksi kuinka vanhaa jälkeä löytäneen ihmisen, kuinka hankalasta paikasta selvinneen kriittisen tilanteen?
Poliisikoiran tekemä työ on perustyötä, jonka ohjaaja sille on opettanut, joten tehdessään työnsä hyvin se on legendaarista ja jokaisesta pitkään työssä olleesta poliisikoirasta saisi tehtyä esim. kirjan. Aina sattuu ja tapahtuu.Sankarikoiria kaikki…
- Anna ohjeita, kuinka siviilien pitäisi toimia kohdatessaan virkakoiria (poliisin, rajavartoston, tullin, opaskoiran). Onko esimerkiksi suositeltavaa, että känniläiset haluavat päästä silittämään poliisin sakemannia, kerta heidän enollaankin on ollut samanlainen... :-)  Virkakoira on työkoira , niille ystäviä ovat vain perhe ja työyhteisö . Työtehtävissä ollessaan koira suorittaa työtä joten sille on annettava työrauha eihän ihminenkään pidä työpaikkakiusaamisesta saati häirinnästä . Vapaalla olevaa koiraa ei kannata lähestyä ellei ohjaaja anna siihen lupaa .

Palveluskoirat lehteen 2011
Teksti Hannu ja Arja Myöhänen
Kerro itsestäsi ja harrastustaustastasi hieman. Olen 59-vuotias eläkkeellä oleva ”nuorimies” Hannu Myöhänen Kerimäeltä, kotona asustaa vaimo Arja 4 koiraa 2 hevosta ja 2 kissaa.
Toimin 35 vuotta poliisina ja siitä 28 vuotta poliisikoiranohjaajana ja kilpailin työn ohella niin virkakoira-  kuin siviilikisoissa . Virkakoirilla kilpaillut olen myös Pohjoimaissa, mestaruuksiakin on tullut.Valjakkohiihdossa MM- ja SM- kilpailuja. Rotuina on ollut Saksanseisoja  Akinas Dino harrastekoirana (vetohiihto),Saksanpaimenkoira Jeri (harrastekoirana) Saksanpaimenkoira HK3 JK3 PATO Rajan Rio . Saksanpaimenkoira Karri , Doberman HK1 JK1 Rambo, Rottweiler Colacolan Aquita ja Belgianpaimenkoirat  malinois HK3 JK3 KVA Pois Kottoo Clip ,joka oli poliisikoiralaitoksen ensimmäinen kennelliiton rekisteröimä malinois ja JK3 Browaffes' Dumle poliisikoirina.Töissä ollessani yhdistyivät työ ja rakas harrastus. Olen aina uhrannut paljon aikaa koiran kunnossa pitämiseen, koska hyvässä fyysisessä kunnossa oleva koira jaksaa tehdä töitä iloisena ja mielellään .Olen toiminut Suomen Valjakkourheiluliiton hallituksen jäsenenä 1990-luvulla. Palveluskoirakokeissa edustamani seura on aina ollut Savonlinnan Kennelkerho, jossa toimin myös koulutusohjaajana. Meillä reenataan päivittäin.Kerholaiset käyvät koiriensa kanssa meillä. Reeniolosuhteet ovat hyvät. Tottiskenttiä on kaksi ja peltoa sekä käytössä olevia metsiä on monta hehtaaria. Käärmeitä ei ole, mutta muurahaisia sitten riittääkin.
 
Mitä koiria sinulla nyt on ja mitä niiden kanssa harrastat?
Kotona ovat beauceronit  PAVH Myöhän Baris, MVA HK3 TK1 Myöhän Adisa,  KVA MVA HK3 PAVH MYÖHÄN ASSER ja  belgianpaimenkoira JK3 PAVH PROWAFFES’ DUMLE (Tumppi). Harrastamme Arjan kanssa molemmat hakua, itse harrastaisin mielelläni jälkeä, mutta nilkka on sen verran huonossa kunnossa, että haku tuntuu nilkassa vähemmän kipeältä. Poliisin työssäni nämä kaksi lajia olivat hyvin tarpeellisia, koska ihmisiä etsittiin koiralla paljon, niin karkuun juosseita rikollisia kuin metsiin eksyneitä henkilöitäkin.
 Kaikilla koirillamme voi olla ohjaajana kumpi meistä tahansa ja niille on opetettu jäljen ja haun perusteet eli jos ohjaaja haluaa vaihtaa vaikka lajia niin sekin onnistuu. Arja teki HK1 Asserilla ja minä Adisalla ja sitten vaihdettiin ohjaajaa ja se olikin hyvä ratkaisu.  Valjakkohiihto on talvella se paras koiran ja isännän kunnon kohentaja ja onhan siitä mitalejakin tullut. Tällä iällä vaan tuntuu,jotta sarjan hiihtäjät on niin nuoria poikia kun ikämiesten sarja alkaa jo 45-vuotiaista ja itsellä häämöttää 60 ja vanhimmat hiihtäjät on 70v.Tässä ei taida voida sanoa, ”että vanhakin nyt nuortuu”. Saattaisi olla sarjojen tarkistamisen paikka?
 
Miten päädyit aikanaan ottamaan ensimmäisen beauceronisi?
-Ensimmäinen beucerontuttavuus oli  Sucikan Afrodite (Friidu), joka tuli entiselle tyttöystävälleni (nykyinen vaimo Arja). Hän halusi ostaa  koiran pojalleen Mikalle. Arjan koira oli sakemanni Pörri (Novien Wendy). Minä en oikein ollut ajatuksesta innoissani, mutta minkäs sille mahtaa, kun pentukuume iskee.
 Pentuaikaan en paljon koiraa nähnyt, koska asuin Savonlinnassa ja Arja Parolassa. Ohjeita kyllä annoin, mitä pennun kanssa kannattaa tehdä ja aikanaan selvisi, että ohjeiden mukaan koiraa oli neuvottu. Arja muutti aikanaan Savoon ja pääsin tutustumaan Friiduun kunnolla. Alkuun minulla ei ollut aikaa Friidua paljon opettaa, mutta lenkkeilyn yhteydessä ja muutenkin testailin minulle uutta rotua ja huomasin sieltä mustapunaisen  karvan alta koiran löytyvän. Aluksi kokeilin olisiko siitä valjakkohiihtoon ja löytyihän sieltä vauhtia ja tarvittavaa kovuutta sekä rehellistä tekemisen riemua. Tottiksesta piti hieman neuvotella, mutta senkin tekeminen alkoi maistua ja Friidulla aloitettiin pentujen saamisen jälkeen palveluskoirakokeet ja lajina HAKU. Siinä touhussa koira olikin elementissään, varsinainen pelastushelikopteri. Kerran voittajaluokassa kisatessa koira pörräsi alta aikayksikön kolmeensataan metriin maalimiehen luokse haukkumaan,  ja sen jälkeen kaikki muut maalimiehet , aikaa meni koko rataan 8 minuuttia, tuomarikin läähätti. Vauhdikas iloinen rotunsa edustaja, joka piti saada ”hanskaan” kuitenkaan iloa sammuttamatta.
Vastasiko koira silloisia mielikuviasi rodusta?
-Mukava yllätys, että koirasta oli moneen lajiin vaikka en ollut aluksi aivan vakuuttunut asiasta. Hyvin koulutettavissahan koira oli HK3, SM1 valjakkohiihto pulkkaluokka ja Arjan kanssa hyväksytty järjestyksenvalvojakoe. Friidu kykeni myös ohjaajan vaihtoon, kun minä aloin tekemään Asserin kanssa alkoi Arja harjoitella Friidun kanssa kokeissa käymistä.
 
 
Miksi sinulla on nyt beauceron, eli mikä rodussa viehättää?
Arjan muuttaessa luokseni Savonlinnaan hänellä oli  Friidu, joka on ensimmäinen kouluttamani beauceron valjakkohiihtoon ja hakuun sekä järkkärikoiraksi. Koiran halu toimia innokkaasti  ja palvelushaluisasti miellytti minua. Friidun pennut eli Myöhän A-pennut vaikuttivat lupaavilta. Niistä kotiin jätettiin kasvamaan Adisa ja Asser. Molemmat ovat näyttäneet koulutettavuutensa palveluskoiralajeihin ja toimivat kouluttajina uusille koiranohjaajille treeneissä. Kuka tahansa voi harjoitella niillä vaikka seuraamisliikkeitä, kunhan palkkaus on kunnossa.Beussissa viehättäa sosiaalisuus, avoimmuus ja varsinkin Asserissa rehellinen tekemisen halu.
Oletko harkinnut muita harrastuskoirarotuja vai onko beussi itsestään selvä valinta?
Beussista on nyt omaa tuotantoa, joten nyt harrastetaan niillä ja malikkakin täällä kotona on, joten  harrastan myös sillä.Mikä iso (pääsee esteiden yli) rotu vain käy, kaikissa roduissa on hyviä yksilöitä, mutta jos pitää valita vielä joku  niin malikka se on mikä on aina sydäntä lähellä.  
1.      
Mitkä ovat beussin parhaat ja mitkä huonoimmat/haasteellisimmat puolet?
  Beussi on todella nopea oppimaan (myös virheellisen toiminnan).  Kun koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa beussi antaa kaikkensa ohjaajansa eteen. Helppo opettaa, kunhan viettialueet on saatu kohdalleen. Kun beussi on hyvä on se todella hyvä! Haastellinen kouluttaa, alistamalla ei pääse pitkälle. Beussi kehittyy hitaasti ja on parhaimmillaan 4-7 vuotiaana (Asser kehittyi nopeasti 3v. ja KVA) mutta kisaaminen voi jatkua jopa 9 -vuotiaana! Kanta on kirjava työskentelyominaisuuksiltaan, joten tietty laji mielessä kannattaa etsiä pentua, joka olisi ominaisuuksiltaan haluamaasi lajiin sopiva. Urokset saattavat olla dominoivia ja vaatia taitavaa ohjaajaa ja apuohjaajaa.Urokset kestävät opetetun asian vaatimisen ja kertaamisen paremmin kuin nartut.Suvun jatkamishalut saavat urokset välillä pois raiteiltaan,mutta niillekin voi opettaa työn teon hajuista huolimatta.  Narttujen kanssa on työskenneltävä ovelammin, ne ovat joskus haluttomampia tekemään töitä.Nartut saattavat olla pidättyväisempiä vieraita kohtaan, mutta eivät arkoja. Nartut ovat muuttuneet yhteistyöhaluisimmiksi ja avoimemmiksi steriloinnin jälkeen, kun suvun jatkamisjutut eivät sekoita päätä. On niin yhdistelmästä/vanhemmista kiinni onko beussi avoin, saalisviettinen, taisteluatahtoa löytyy helpommin ja omaako se miellyttämishalua tai työskentelyintoa.Yksilöitähän kaikki koirat ovat ja sama pätee beussiin
 
Mitä hyviä ja huonoja ominaisuuksia nimenomaan palveluskoiraharrastusta ajatellen rodusta löytyy?
Mitkä ovat beussin parhaat ja mitkä huonoimmat/haasteellisimmat puolet?
  Beussi on todella nopea oppimaan (myös virheellisen toiminnan).  Kun koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa beussi antaa kaikkensa ohjaajansa eteen. Helppo opettaa, kunhan viettialueet on saatu kohdalleen. Kun beussi on hyvä on se todella hyvä! Haastellinen kouluttaa, alistamalla ei pääse pitkälle. Beussi kehittyy hitaasti ja on parhaimmillaan 4-7 vuotiaana (Asser kehittyi nopeasti 3v. ja KVA) mutta kisaaminen voi jatkua jopa 9 -vuotiaana! Kanta on kirjava työskentelyominaisuuksiltaan, joten tietty laji mielessä kannattaa etsiä pentua, joka olisi ominaisuuksiltaan haluamaasi lajiin sopiva. Urokset saattavat olla dominoivia ja vaatia taitavaa ohjaajaa ja apuohjaajaa.Urokset kestävät opetetun asian vaatimisen ja kertaamisen paremmin kuin nartut.Suvun jatkamishalut saavat urokset välillä pois raiteiltaan,mutta niillekin voi opettaa työn teon hajuista huolimatta.  Narttujen kanssa on työskenneltävä ovelammin, ne ovat joskus haluttomampia tekemään töitä.Nartut saattavat olla pidättyväisempiä vieraita kohtaan, mutta eivät arkoja. Nartut ovat muuttuneet yhteistyöhaluisimmiksi ja avoimemmiksi steriloinnin jälkeen, kun suvun jatkamisjutut eivät sekoita päätä. On niin yhdistelmästä/vanhemmista kiinni onko beussi avoin, saalisviettinen, taisteluatahtoa löytyy helpommin ja omaako se miellyttämishalua tai työskentelyintoa.Yksilöitähän kaikki koirat ovat ja sama pätee beussiin
Koirien koko ei saisi olla liian suuri ja raskas, palveluskoiraharrastusta ajatellen.
Arvostan koetuloksen tehneitä koiria ja valitsen sellaisten jälkeläisiä, koulutettavuus periytyy koetulokset eivät.
Kannattaa lukea Palveluskoiralehdessä 2. 2011 ollut Pentti Mattssonin artikkeli Koira ja yhteiskunta. Hän on hyvin sanonut:”Palveluskoirilla yhteiskuntakelpoisuus tarkoittaa myös sitä, että niillä on myös yhteiskunnan käyttöön soveltuva käyttöominaisuus. Jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa täytyy muistaa, että käyttöominaisuudet on jalostettu rotuun, eivätkä ne säily ellei niistä pidetä erityisesti huolta.Rotumääritelmä ja yhteiskuntakelpoisuus on ymmärretty väärin, jos jalostamme rotuun seurakoiraominaisuudet”
 
Pitää muistaa myös se ettei kaikista koirista tule palveluskoiria. Jos käyttöominaisuuksia koirassa ei ole, ei niitä hyvä ohjaajakaan tee. Olen kuullut joskus, että” kyllähän sinä teet vaikka rukkasesta palveluskoiran, kun oot niin hyvä ohjaaja”, mutta niinhän se ei vaan mene. Olemassaolevia ominaisuuksia voi aina kehittää ja parantaa kouluttamalla. Beusseista (monelta paimen rodulta hävinnyt) löytyy onneksi  vielä paimennustaipumus, ja muitakin harrastusmahdollisuuksia on esim. toko,agility.  
 
Miten paljon sinun koirasi ovat eronneet toisistaan luonteeltaan?
Aktiivisuus tehdä ja palvella ihmistä on ehkä suurin eroavaisuus näiden neljän Arjan kanssa  kouluttamani  beussin välillä. Kaikki ovat viettiominaisuuksiltaan samankaltaisia, mutta uroksella on enemmän kestävyyttä, voimaa ja halua töiden tekemiseen Sosiaalisuus ihmisiä ja toisia koiria kohtaan helppo opettaa, ei turhaa agressiota ketään kohtaan normaaleissa olosuhteissa (maalimiehelle eri juttu).Viettiominaisuuksiltaan hieman erilaisia, mutta kaikilta koirilta on eri alueet heräteltävissä.Ohjaajanvaihdokset ovat sujuneet ongelmitta ja koirat tottelevat kumpaa vain, koetilanteet ja treenit suoritetaan ”oman” ohjaajan kanssa.
 
Mitä ajattelet rodun terveystilanteesta?
Rodun terveystilanne näyttää olevan melko hyvä. Koiramme eivät ole lääkäriä tarvinneet kuin rokotuksiin,( Asserilla oli napatyrä) ja joihinkin hölmöilyonnettomuuksien paikkailuun.
Meillä koirat ovat ”urheilijoita”.Paljon kuntotreeniä eli ohjaajan ohjaamaa liikuntaa, lajitreeniä, uimista, hyvä ravitseva ruoka ja lepo, niin koira pysyy kunnossa suoriutuakseen vaadituista tehtävistä.Koiran fyysisen kunnon ylläpitämiseen tarvitaan vähintään esim. kaksi puolentunnin pyörälenkkiä päivässä, kisakoiralle kunto-ohjelma laaditaan erikseen.
 Luustosairauksia esiintyy, niin kuin muillakin roduilla.  Kasvattajat ovat alkaneet kiinnittää huomiota luuston kuntoon, kuvauttamalla kasvattiensa selät lonkkien ja kyynäröitten lisäksi ja se on hyvä asia.
Joitain sairauksia (syöpä, epilepsia, allergiat,sisäelinsairaudet ym.)  esiintyy joillakin yksilöillä, mutta mitään  rodulle ominaista sairautta ei ole. Rodun terveyden kannalta on hyvä, että yksilöitä tuodaan ulkomailta ja varsinkin kun tuodaan aikuisia, joiden terveys on todettu kuvauksin ja niitä on myös treenattu alkuperämaassa.
 Beussi pärjää turkkinsa kanssa hyvin kylmässä ja sen turkki on todella huoleton, ei tarvitse pestä, nyppiä,föönätä ja puhdistuukin melkein itsestään .
Korvatulehduksia ei ole ollut, ainakaan meillä ja lääkärit ovatkin todenneet beussien korvien tuulettuvan hyvin, vaikka ovatkin luppakorvaisia.
Kannuksista kannetaan huolta, varsinkin rotua tuntemattomat ja jotkut eläinlääkäritkin ihmettelevät kannuksien olemassaoloa. Koirillamme ei ole koskaan ollut ongelmaa kannusten takia kesä- tai talvilajeissa.
.
 
2.      
Millaisia sinun nykyiset beauceronisi ovat olleet kouluttaa (sekä maasto että tottis)? Beussi on   normaalisti koulutettava koira. Ne omaksuvat asiat nopeasti ja helposti, joskus paremmin, kuin muut kouluttamani rodut. Beussilla ohjaajan miellyttämis- ja palvelushalu on melkoisen hyvä. Tottiksessa olen joutunut kiinittämään huomiota saalispalkkaan. Apuohjaajan kanssa herätelty saaliskäyttäytymistä. Palkkana on ollut pallo, patukka,purutyyny yms.Kun koiran kiinnostus olemassa olevaan palkaan on herännyt olen päässyt kouluttamaan tottelevaisuusliikkeitä palkkaa apuna käyttäen. Noutoliikkeiden opettamisessa olen käyttänyt enimmäkseen sitä Sinistä makkaraa. Kaikilla koirilla on pyritty samanlaiseen koulutusmalliin.Tosin maailman helpoin liike ISTU on vaihtunut joissakin kokeissa seisomiseen. Olen kyllä nähnyt muillakin roduilla samaa ongelmaa.
 
Maasto:Esineruutu oli alkuvaiheessa turhan pieni ainakin Asserille, mutta nartuilla päinvastoin.Palkkana esineen tuomiselle toimii Sininen. Asser kun oppi noudot tottiskentällä alkoivat myös esineet tulemaan ohjaajalle, tosin joskus esine katosi ja löytyi sitten seuraavana päivänä ”tortun” seasta. Kokeessa esineen luovutus tapahtui kerran tunti ruudun jälkeen, kun koira sai lusikallisen suolaa ja vettä. Kiitos kanssakilpailijalle avusta! Esinettä ei kuitenkaan enää hyväksytty. meidän koirille esineruudun opettaminen on ollut helppoa ja motivaatiota esineiden etsimiseen löytyy.
Mitkä ovat beussin parhaat ja mitkä huonoimmat/haasteellisimmat puolet?
  Beussi on todella nopea oppimaan (myös virheellisen toiminnan).  Kun koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa beussi antaa kaikkensa ohjaajansa eteen. Helppo opettaa, kunhan viettialueet on saatu kohdalleen. Kun beussi on hyvä on se todella hyvä! Haastellinen kouluttaa, alistamalla ei pääse pitkälle. Beussi kehittyy hitaasti ja on parhaimmillaan 4-7 vuotiaana (Asser kehittyi nopeasti 3v. ja KVA) mutta kisaaminen voi jatkua jopa 9 -vuotiaana! Kanta on kirjava työskentelyominaisuuksiltaan, joten tietty laji mielessä kannattaa etsiä pentua, joka olisi ominaisuuksiltaan haluamaasi lajiin sopiva. Urokset saattavat olla dominoivia ja vaatia taitavaa ohjaajaa ja apuohjaajaa.Urokset kestävät opetetun asian vaatimisen ja kertaamisen paremmin kuin nartut.Suvun jatkamishalut saavat urokset välillä pois raiteiltaan,mutta niillekin voi opettaa työn teon hajuista huolimatta.  Narttujen kanssa on työskenneltävä ovelammin, ne ovat joskus haluttomampia tekemään töitä.Nartut saattavat olla pidättyväisempiä vieraita kohtaan, mutta eivät arkoja. Nartut ovat muuttuneet yhteistyöhaluisimmiksi ja avoimemmiksi steriloinnin jälkeen, kun suvun jatkamisjutut eivät sekoita päätä. On niin yhdistelmästä/vanhemmista kiinni onko beussi avoin, saalisviettinen, taisteluatahtoa löytyy helpommin ja omaako se miellyttämishalua tai työskentelyintoa.Yksilöitähän kaikki koirat ovat ja sama pätee beussiin
Asser on myös ollut sellainen herrasmies, jotta naisia ei haukuta, vaan niitä vaan kosiskellaan, mutta sekin asia on saatu harjoittelmalla pois ja haukkuuhan se jo naisetkin.Treenikaverit ottavat jopa korvatulpat korviinsa, kun menee korvat lukkoon.
Mukavia ja antoisia kouluttaa.Valjakkohiihto on myös mieleinen laji, johon ne ovat myös helppoja kouluttaa. 
Tämä kiinnostaa varmaan paljon, joten kerro mahdollisimman laveasti ihan arkisiakin kokemuksia treeneistä.
 
Mitä täytyy ottaa erityisesti huomioon beauceronia kouluttaessa?
Tiukalla vaatimisella en ole saanut hyviä tuloksia. Oikea-aikainen palkkaus on ehdoton ja palkata pitää aina, kun jotain on vaadittu ja koira sen tekee (käsky,kehote ja kiitos).Painimaan ei kannata ryhtyä,ainakaan rangaistusmielessä, nämä kyllä puolustavat itseään ja silloin ihminen on se häviäjä.Saattaa tulla hampaita ja luottamus ohjaajaan häviää. Koiralta voi vaatia vasta parempaa ja parempaa, kun ohjaaja on varma, että koira todella tietää mitä siltä vaaditaan ja johtajuus on selvä.
Koulutusvaihtoehtoja on runsaasti, joten valitse yksi vaihtoehto, jonka sisäistät. Kun olet suorittanut koiran kanssa tarpeeksi toistoja eikä homma onnistu niin on katsottava peiliin, jos vika ei ole siellä niin etsi parempi koulutusvaihtoehto.
 
Entä millainen beussi on kisakoirana?
 Hyvästä kisakoirasta löytyy saalisviettiä, nöyryyttä, työskentelyintoa, rohkeutta sekä hermoja.Helppo käydä kisoissa, koska koiramme ovat sosiaalisia niin ihmisiä kuin toisia koiriakin kohtaan.Keliolosuhteet eivät ole vaikuttaneet beussiin.
 Numerolappu rinnassa aiheuttaa välillä koiralle ja ohjaajalle ”jähmettymistä” eli vaikutus on aika suuri, joten harjoitella kannattaa lappu rinnassa.
 
 
 
 
 
 
 
  
Millaisia ne ovat arjessa?
Koiramme ovat helppoja joka paikassa.Koirilla on tarhat, jossa on lämmitettävä koppi. Joku koirista on aina vuorollaan kanssamme sisällä.Asseria ei mielellään jätetä yksin sisälle, koska se keksii jotain mukavaa suuhunsa (rahapussit, josta kelpaavat hyvin setelit, kamerakin on mielenkiitoinen samoin kaukosäätimet, mutta hammasrivi ei aina satu oikean napin kohdalle)
  
Mihin (lajeihin tai tehtäviin) beauceron mielestäsi parhaiten sopii?
Yksilöstä riippuen beussille sopivat  kaikki lajit.
 
3.      
Millaisia tavoitteita tai ajatuksia sinulla on tällä hetkellä harrastamisesta?
Mitä aiot esimerkiksi tällä kaudella tehdä koiriesi kanssa?
Käyn kisaamassa Asserin kanssa SM-kisan, Suur-Savon kennelpiirin mestaruuskisan ja Beauceronien mestaruuskisan. Adisalla Arja kisaa piirin mestaruudessa ja rotumestaruudessa. Yhdessä Savonlinnan Kennelkerhon treeniporukan kanssa treenaamme ja kaikille jäsenille kiitos yhteistyöstä ja avusta!
Kesäkauden jälkeen toivotaan tietysti lunta ja hyviä hiihtokelejä.
 
 
 
4.      
Muuta mitä mieleen tulee beauceronin kanssa harrastamisesta?
 Beussi on hyvä harrastuskumppani ja sille saa opetettua asioita nopeasti mutta sitten se vaatii aikaa kypsyäkseen valmiiksi, niin kuin melkein kaikki muutkin. Beussin ollessa ”valmis” ei asioita tarvitse enään koko ajan hinkata vaan se toimii. Jos ei toimi on yleensä ohjaajan ja koiran suhteessa konflikti, jota ohjaaja ei välttämättä tiedosta -se oikeudenmukaisuus, beussilla on pitkä muisti. Tässä kohtaa tulee mieleen Adisan loukkaantuminen siltä vaatiessa, sen mielestä liikaa. Arja kävi tyhjällä hakuradalla tekemässä tyhjiä pistoja ja joutui siinä myös hieman vaatimaan kunnollista suoraa eteenmenoa. Adisa toimi hyvin pallolla palkatessa. Arja ajatteli jotta nythän menee hyvin ja kävi vielä tottiskentällä noudot mielessä. Tasamaanouto ja koira lähtee innokkaasti noutamaan. Luoksetullessa Adisa hidastelee ja sylkäsee kapulan jalkoihin halveksivasti. Silloin Arja tajuaa vaatineensa aivan liikaa, mutta ei onneksi komenna koiraa vaan juoksee poispäin ja koira  lähtee perään ja sieppaa vielä kapulankin mukaan luovuttaen mallikkaasti.
Lisäksi olen harrastanut beussien kanssa näyttelyissä käymistä ja huomannut ettei se olekaan niin helppoa. Onneksi näyttelytuomarit ovat ystävällisiä ja ovat antaneet hyviä neuvoja beussin esittämiseen. Kiitokset hyville rotua tunteville tuomareille.



Powered by Smart Kotisivutyökalu